Ensimmäinen yö teltassa oli aika äänekäs... mikään ihminen ei niitä ääniä kuitenkaan tuottanut! Järvellä oli lukuisia lokkeja, kalatiiroja, joutsenia ym. lintuja jotka pitivät somaa ääntelyä lähes läpi yön ;) Virkeänä kuitenkin teltasta kömmittiin ulos aurinkoiseen ulkoilmaan, joka enteili taas helteistä päivää.
Aamupala, kamat kasaan ja menoksi. Normiaika koko viikon ajan oli lähteä noin klo 10 ajamaan taipaletta.
Suuntasimme tietoisesti soratieosuudelle, jonka piti olla maisemallisesti jotain muuta mitä se oli... eipä näkynyt paljon järveä... ikävä soratie vain, jonka pituus oli noin 20 km. Ihan kuin joku ois paikoittain harjoitellut Jyväskylän suurajoihin tai vastaavaa... sen verran oli paljon irtosoraa varsinkin mutkissa. Oltiin tiellä nr 5460.
Takamus ja kädet kiittivät, kun saavuimme taas pikitielle.
Tietä 545 ajoimme vain pienen pätkän ja käännyimme kohti Rautalampea tielle nr 5451. Maisemallisesti ihan mukavia pätkiä ja sopivan, oikeasti sopivan kumpuilevaa maastoa.
Ruokaa! Taas näitä reissun kohokohtia. Hyvää ruokaa ja kiva paikka muutenkin. Tämä oli sit Morton, Emäpitäjän Olohuone Rautalammilla. Voimme suositella! Ihan vaikka jos kääntyis autollakin joskus pois 9-tieltä ja poikkeaisi sapuskalla...
Täydella mahalla olikin hyvä jatkaa kohti päivän määränpäätä, Sumiaista. Koskaan ei oltu käyty sielläkään aiemmin...
Ajoimme kohti länttä tiellä nr 69. Siinä oli muutama mukava järvimaisema, kuten tämä Kivisalmi.
Ja kun aikansa ajaa helteessä, niin tekee taas mieli jotain syödä ja juoda... Joten ei muuta kuin kurvaten Käpy-kahvilaan Konnevedellä! Jäätelöä ja kolajuomaa...
Konnevedeltä jatkoimme samaa kuusysiä Tankolammen kohdalle, josta päätimme ajaa päivän toisen hiekkatien, jos se ei olisi niin huonokuntoinen kuin aamupäivän ek. No ei ollu ihan niin surkea, joten sorapätkä 637 tuli sekin tutuksi. Mukava pikku kumpuilu ennen Sumiasten leirintäaluetta!
Telttapaikkakin löytyi helposti. Eipä näy oleva kovin suosittua telttailu nykyään... Ja taas saatiin järvinäköala, luonnon äänet... vaatimaton leirintäalue, mutta siisti kuitenkin.
Suurta ihmetystä tuotti se, että keskustasta emme löytäneet ruokapaikkaa. Ruokakauppaan ehdittiin ihan sattumalta ennen sulkemisaikaa, joka oli jo klo 18! Siis miettikää: parhaaseen kesäsesonkiin, niin putiikki menee kiinni klo 18. Ravintolaruokailu kääntyi siis makkaran paistohommiksi ja leirieväiksi, jotka ei kyllä olleet yhtään huono vaihtoehto rannan laavulla ollessa ja katsellessa tyyntä järvimaisemaa.
Illalla teimme renkaisiin tarkempaa tarkastelua ja niinhän siinä kävi, että Michelinin pro3 oli antautunut soratiellä. Oli sen verran iso pullistuma, että päätimme vaihtaa renkaan ennen kuin se pamahtaa tien päällä.
Päivän ajosaldo 117 km, josta 30 kilsaa sorateitä. Nousumetrejä reilu 600.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti