Näkyy telttailu nukuttavan... vai onko se päivän rasitus? Kun kömpii kymmeneltä telttaan ja heräilee puol kasin aikaan, niin eikös ne ole aika kivan mittaiset yöunet?
Aamupala rannassa ja pullakahvi vielä leirintäalueen respassa, niin sillä jaksoi lähteä päivän etapille. Tosin evästähän pitää olla aina mukana edes vähän!
Ajoimme Sumiaisista kohti Äänekoskea, tie 6450. Se oli mukavan pieni ja hyväkuntoinen. Siitä 642:lle ja pikku pysähdys Paatelan kanavalla, joka ei vielä ollut auki ennen puolta päivää. Siispä jatkoimme matkaa
kahvitauolle Äänekosken keskustaan kahvila Wilhelmiinaan. Oli hyvät sämpylät ja kakut!
Koska halusimme välttää nelostietä, niin ajoimme pienempää nelostien vierustietä muutaman kilometrin matkan etelän suuntaan, jotta pääsimme tielle nr 13. Se olikin tie, jossa tuntui ajaminen olevan vaarallisinta koskaan! Liikenne oli kova, piennarta ei juuri mitään ja keltaisella viivalla ohittajia oli paljon... usein myös vastaantullessa. Meille jäi aika pieni tila noissa tilanteissa. Emme tykänneet siitä yhtään. Mutta pakko oli tuo tie ajaa, että pääsimme kääntymään Saarijärven kohdalta pienemmälle tielle nr 648.
Se olikin oikein mukava pätkä, taas kivan kumpuilevaa maastoa. Tosin maisemat olivat pääasiassa metsää.
Iltapäivällä pysähdyimme Kannonkoskella syömään Pitopirtissä pitsaa. Terassi vähän arvelutti, sillä siinä oli päiväkaraoke! Oisi päässyt laulaa lurauttamaan pitsaa odotellessa, mutta jätettiin tällä kertaa väliin. Sisätiloissa oli kuitenkin viileämpää ja rauhallista. Tässäkin paikassa huomasi sisällä, että sisustukseen ja viihtyvyyteen oli selvästi panostettu. Että oikein hyvä kuppilastoppi!
Kannonkoskella oli satanen täyttynyt matkaa sille päivää... noin 35 jäljellä, kohteena Viitasaaren Hännilänsalmen leirintäalue. Jatkoimme 648, kunnes saavuimme 77:lle. Vähän taas arvelutti kahden numeron tie, mutta tässäpä liikenne olikin oikein sujuvaa eikä yhtään vaaratilannetta meistä ollut! Liekö johtunut siitä, että tien keskiviivalla ei ole tärinäraitaa... Autoilijat ohittivat siis nätisti reilusti kiertäen. Kiitos heille!
77:lla oli myös reilusti tätä pyöräkaistaa:
Melkein kohteessa, pintakaasulla:
Ajopäivän lopuksi olikin vielä niinkuin piste iin päälle. Noin kilometri 4-tietä etelään, josta pääsi kääntymään leirintäalueelle. Eipä ollut herkkua ajaa ylämäkeen, jossa on samaan suuntaan ohituskaista ja liikenne sen mukaista... sekä tärinäraita pientareen puolella = pientaretta ei voinut ajaa.
No hengissä kuitenkin ja leiri pystyyn.. Taas järvinäköala. Normitoimet ajon jälkeen, uimaan ja suihkuun! Vesi oli todella lämmintä!
Tässä kohteessa satoi illalla muutaman pisaran ja koko yön tuuli reilusti. Tosin muutenkin leirintäalue oli ympäristönä not so nice... tuntui kuin ois lentokentällä ollut, sen verran lähellä oli nelostie ja siitä aiheutuva raskaan liikenteen melu.
Ajopäivän saldo 138 km, 777 nousumetriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti